Alkuun

Yhteistyössä Hyundai Finlandin kanssa. Sain Hyundailta auton testikäyttööni ja seuraava teksti on minun tuottamaani ja perustuu omaan, alla selostettuun kokemukseeni. Hyundai Finland ei vaikuta millään tavalla tekstini sisältöön, ei sitä editoi eikä sensuroi. Jutun autokuvat ja -videot on kuvattu enimmäkseen iPhonella tositilanteissa.   

Pitkään toiminut yhteistyö on poikinut jo aiemmin blogikirjoituksia erilaisten automallien koeajoista ja kuvaussessioista. Jutun lopussa pari esimerkkiä.

Ensivaikutelmat: Laiskanlinna ja tyytyväiset teinit

Santa Fe on edestä ja sivusta varsin kulmikas – muistan jonkun maininneen sanan legomainen. Takaa Santa Fe taas on yllättävästi pyöreähkö, se suorastaan pullistuu tynnyrimäisesti keskikohdasta. En ole ihan varma, pidänkö tästä. Mielestäni se ei oikein ole linjassa auton muun muotoilun kanssa, josta muuten pidän. Calligraphy-varustelutaso huokuu hienostuneisuutta laadukkaan oloisten ja tarkkaan valittujen materiaalien, rohkean etusäleikön ja dynaamisen siluetin ansiosta.

Kun istuu autoon ja ovi napsahtaa kiinni, onkin yhtäkkiä hiljaista. Tervetuloa toiseen todellisuuteen! Vallitseva hiljaisuus mykistää. Mitä juuri tapahtui? Kyse ei ole avaruuskapselista, jossa ulkomaailman melu lakkaa olemasta, vaan Santa Fen äänieristys. Hetken hämmennys vaihtuu tyytyväiseen huokaukseen – täällä voisi viihtyä pidempäänkin ja ei hätää: kilometrejä ja tunteja kyllä kertyy. Tilavaa eturiviä hallitsee laaja kaksiosainen näyttöpaneeli, joista oikeanpuolinen on kosketusnäyttö, joka sisältää viihde- ja tietojärjestelmän. Keskikonsolissa on kaikki tarpeellinen ja vähän ylimääräistäkin. Napit ja säätimet ovat sopivan intuitiivisia, tältä saattaa tuntua avaruusaluksen ohjaamossa.

Penkkkirivejä on kolme, joten autossa on tilaa kuudelle hengelle, jokaiselle oma istuin. Virtaa kaikkien mobiililaitteille riittää, sillä USB-C-latauspisteitä on runsaasti – jokaisella oma; kuljettajalle ja pelkääjälle sen lisäksi on vielä langattomat latausvaihtoehdot tarjolla. Latauspisteistä takapenkin teinit olivat erityisen tyytyväisiä. Lämmittimiäkin on, ensimmäisen ja toisen rivin istuimia voi toisistaan riippumattomasti lämmittää, ratin lämmitys ei tietenkään sekään puutu.

Istuimet. Istuinten mukavuus selviää oikeasti vasta pidemmillä matkoilla. Olin varsin yllättynyt äärettömän mukavasta kuskin penkistä. Siinä riittää nappeja ja painikkeita kuin huvipuiston ohjauskeskuksessa, mutta onneksi niiden käyttö on suoraviivaista. Istumatuntuma on jämäkkä, tukea riittää sivuillakin ja istuintason kallistumissäätö on mielestäni mainio. Usein käy nimittäin niin, että takareiteen kohdistuu painetta, kun penkin etuosa osoittaa hieman ylöspäin. Näin ei tässä. Erityismaininta: pidin erityisesti ristiselän tuesta, jonka vahingossa löysin painamalla yhtä niistä lukuisista napeista, jolloin tajusin, että alaselkäni oli alkanut väsyä ja tuen kautta ryhtini taas parani.

Tila. Kun nelihenkinen perhe pakkaa, kertyy monenmoista laukkua, kassia ja pussukkaa, puhumattakaan kameravarusteistani. Santa Fen tilava tavaratila ja muunneltavat istuinratkaisut eivät vaadi Tetris-mestaria: kaikki ihmiset ja laukut löytävät paikkansa – helposti ilman säätöjä, tehden matkasta paitsi mahdollisen, myös suorastaan vaivattoman ja mukavan.

Näkymiä tien päältä (timelapse-video, 0:54min)

Pohjoiseen ja takaisin

Käytössämme oli siis Hyundain uusin Santa Fe Plug-In Hybrid (2025), jossa on 1.6 T-Gdi -poltto- ja sähkömoottori (13,8 kWh:n akku), suurin teho 253 hv ja 377 Nm vääntöä. Omamassaa autolla on 2075-2145 kg ja kokonaismassa huikeat 2740 kg, eli sallittu ennimmäispaino kaikkine matkustajineen ja tavaroineen. Ihmettelin alussa kuinka ihmeessä 1.6 litran moottori jaksaa liikuttaa näin massiivista autoa, kun akun sähkövaraus on käytetty loppuun (akun teoreettinen toimintamatka on n. 50 km). No, yllättävän hyvin se jaksaakin, tosin Rukan mäkisillä teillä huomasin, että hieman enemmän potkua olisi ollut hyvä.

Matka Helsingistä Rukalle kulki monenlaisen talvimaiseman läpi, aina hyvin hoidetuista moottoriteistä lumisiin maaseututeihin. Kilometrejä kertyi yhteensä 1780 ja yhteiskulutus oli 14,9 km/l, toisin sanoen n. 6,7 l per 100 km. Reissun aikana emme voineet ladata auton akkua kuin kolme kertaa täyteen ja valitettavasti vuokramökillä lataaminen ei ollut sallittua. Keskustelu kuinka taloudellinen auton kulutus matkallamme oli voidaan toki käydä, mutta se ei ole vertailukelpoinen edellä mainitusta syystä. On selvää, että plugin hybridi on parhaimmillaan, kun matkat ovat alle akun “rangen” eli toimintamatkan ja lataamismahdollisuuksia on tarjolla; hyvä esimerkki voisi olla pendelöinti kodin ja työpaikan välillä.

Santa Fen hybridimoottori mahdollistaa mukavan ja ehkä jopa pehmeän kyydin. Kiihdyttäessä huomasin toisinaan pienen nykäisyn, lieneekö siirtyminen sähkömoottorilta bensiinille? Mukautuva vakionopeudensäädin (minkä mielestäni tulisi olla jokaisen auton vakiovarustuksena) toimii niin kuin pitääkin: erinomaisen hyvin, mutta itse säätönappi kaipaa vielä kehittämistä. Se voisi olla vaikka rullaava ja siihen voisi esimerkiksi myös esiasentaa 50, 80 ja 100/120 km/h-nopeudet, jolloin nopeuden vaihto yleisimpien nopeusrajoitusten välillä olisi sujuvampaa. Nyt varsinkin yhden km/h:n asteittainen vauhdin nosto tai lasku on ihan turhaa etenkin nykyisellä toiminnolla – toki pitkällä painnalluksella saa 10km/h:n asteittaisia nousuja tai vähennyksiä aikaiseksi.

Vaikka Santa Fessä ei istuta kovin korkealla, ovat näkymät kuskin paikalta erinomaiset eteen ja sivuille. Turvallisuuden tuntuma ajaessa on huikea. Minua hieman jännitti ajaa niinkin pitkää matkaa, mutta onneksi kuskeja oli kaksi ja Santa Fen ajo-ominaisuudet osoittautuivat erinomaisiksi – auto kulkee melkeinpä kuin itsestään. Olen vaikuttunut hiljaisesta matkustamosta kuten aiemmin mainitsin, jopa satasen vauhdilla. Juttelu onnistuu ilman että joutuu korottamaan ääntään, mikä luo rauhallisen tunnelman – täydellistä äänikirjojen kuunteluun ja maisemien ihailuun.

Infotainment eli viihde- ja tietojärjestelmä. Paljon olisi kerrottavaa, mutta en ehtinyt syventyä kaikkiin säätöihin, mainittakoon vaikka yhtenä tunnelmaa luovana hauskuutena led-valot. Etu- ja sivupaneeleissa kulkee ohut led-nauha, johon voi säätää itselleen mieluisen värin.

Lataaminen

Akun lataaminen onkin varsin helppoa, ihan peruskauraa nykypäivänä. On kuitenkin huomioitava, että lataaminen kaupallisilla asemilla ei taida onnistua ilman älypuhelinta ja kulloisenkin palvelutarjoajan sovellusta. Itse käytin ABC-mobiilia, joka on kyllä älyttömän helppokäyttöinen. Mikäli hyväksyy, että sovellus käyttää kännykän sijaintipalvelua, tarjoaa appi (siis äppi!) lähimmän ABC-aseman. Asemalla kaapelit kytketään tolppaan ja autoon, lataus alkaa sormen hipaisulla ja eikun kahville tai oikeastaan lounaalle. Kilowattituntihinnoista en osaa sanoa juuri mitään, koska en seuraa lataussähkön hintoja enkä alaa sen kummemmin. Kylmyydellä ei mielestäni ollut juuri mitään vaikutusta lataamiseen tai akun varaukseen, tosin minulta puuttuu kesäinen vertailukohde Santa Fen osalta.

Autohan on kohtalaisen pitkä (4830 mm), tämä ja takaluukun avautuminen on otettava huomioon, kun pysäköi auton, vaikkapa latauksen ajaksi. Kävi nimittäin niin, että Kajaanin ABC Prisma -latauspisteellä auto ei mahtunut ruutuun, juurikin avautuvan takaluukun ulottuvuuden vuoksi. Kun auto kerran on latauksessa, se ei enää liiku ja jos on liian lähellä vaikkapa jotain seinää, ei takaluukkua saa ihan heti auki. Auton pituus luonnollisesti tarjoaa isomman tavaratilan, kuten aiemmin jo totesin.

Bluelink-sovellus. Paitsi, että näkee, missä auto on parkissa, sovelluksella voi myös tarkistaa onko ovet lukossa tai ei ja tarvittaessa etälukita tai -avata ovet. Tästä on hyötyä etenkin talvella, jos ei halua mennä ulos tai jos autolle on matkaa, vaikkapa kerrostaloasunnosta. Sovelluksella voi myös käynnistää ja keskeyttää akun latauksen ja toki seurata latautumisen tilaa. Ei mitään mitä ilman ei pärjäisi, mutta tuovathan kyseiset ominaisuudet lisää mukavuutta.

Loppupäätelmät

Hyundai Santa Fe 2025 Plug-In Hybrid Calligraphy osoittautui luotettavaksi ja mukavaksi matkakumppaniksi Suomen haastavissa talviolosuhteissa. Sen ylelliset ominaisuudet, tilavat sisätilat ja hyödylliset teknologiat tekivät matkasta huolettoman. Pienistä puutteistaan huolimatta auto onnistui vakuuttamaan koko perheen – ja kyllä, myös vaativat teinit!